Nuorempana minua vaivasi asiantuntijuusharha. Uskoin vankasti, että asiantuntijuus tarkoittaa substanssia, sen tehtävän osaamista aasta ööhön, mihin on kulloinkin palkattu ja että se riittää. Ja mitä enemmän kokemusta ja osaamista substanssista, sitä parempi lopputulema tehtynä aiempaa sujuvammin ja tehokkaammin. Ja tottahan se on, että substanssiosaaminen on iso osa asiantuntijuutta, mutta se ei yksin riitä. Asiantuntijuuteen kuuluu substanssin lisäksi mm. aivojen suorituskyky ja taidot säätää hermoston tilaa.
Jaksaminen kortilla – haasteita ihmissuhteissa
Kun asiantuntijaharhaan lisättiin tekemistä enemmän kuin mitä normipäivänä ennätti, kiirettä ja tiukkoja deadlineja, soppa oli valmis. Mukillinen tai kaksi tuplavahvaa teetä työpöydän ääressä korvasivat lounastunnin. Tauot tarkoittivat uuden teekupin noutoa. Työpäivät venyivät helposti tunnilla tai kahdella, joskus jopa enemmän. Muistanpa yhden jouluaaton aaton jolloin työkaverin kanssa olimme työpaikalla vielä yhdentoista aikaan illalla. Töiden tekeminen jatkui kotona illalla ja viikonloppuisin. Nukkumaan mennessä työt, tehdyt ja tekemättömät, pyörivät mielessä. Oli vaikea nukkua ja heräilin yöllä. Aamulla silmät auki teekupposella ja usein töihin ennen kuin ns. virallinen työpäivä alkoi. Ympäristö ja toisten tekeminen näyttäytyi harmaiden linssien läpi. Ja kun asiat eivät menneet suunnitelmieni tai odotusten mukaan tai kun sattui yllättävää, töksäytyksiä tai sammakoita lenteli suusta.
Pillit tiukilla. Jaksaminen kortilla. Ylikierroksilla lähes koko ajan. Pikku kahnauksia ja ristiriitoja kollegoiden kanssa. Lopputulos: vaikea ihminen tulla toimeen. Toisaalta tulosta tuli, mutta sainko parhaan irti osaamisestani?
Hyvä aivojen suorituskyky ja taidot säädellä hermoston tilaa asiantuntijuuden kova ydin
Onneksi asiantuntijuusharhani karisi pikkuhiljaa.
Ensiksi tuli havainto, että oman osaamisen, asiantuntijuuden, hyödyntäminen edellyttää aivojen hyvää suorituskykyä, mm. riittävä laadukasta unta ja ravintoa. Väsyneenä ja nälkäisenä kognitiiviset taidot kuten muisti, ajattelu, päätöksenteko ja tunnesäätely tökki.
Sitten tuli ymmärrys, että hermoston tilat vaikuttavat suoritukseen. Kun ei kiinnittänyt huomiota, mitä itselle tapahtuu tai ei ollut riittävän hyviä taitoja säädellä hermoston tilaa, tai kun väsymys ja nälkä rapauttivat kyvyn käyttää olemassa olevia taitoja, reagoin selkäytimellä – taistele-pakene -reaktiolla (tai joskus lamaannuksella). Joskus lyhytaikaiset ylikierrokset johtivat hyvään tulokseen. Useimmiten maailma näytti musta-valkoiselta, oli vaikeaa keskittyä tai keksiä uusia ideoita, ajatus hyppi asiasta toiseen tai kiersi kehää. Tuli helposti syyteltyä toista ja yhteistyö tökki. Päätökset tuli tehtyä nopeasti. Joko-tai. Putkinäkö jylläsi. Ja pidemmän aikaa ylikierroksilla oltua jossain vaiheessa, usein projektin tai hankkeen päätyttyä, tuli lamaannus, ja tuntui kuin olisin täi tervassa. Mistään ei tullut vähään aikaan mitään.
Oivalsin, että aivojen hyvästä suorituskyvystä huolehtiminen ja taidot säätää hermoston tilaa ovatkin osa asiantuntijuutta. Itse asiassa ne muodostavat asiantuntijuuden kovan ytimen, sillä ne ovat edellytys oman osaamisen täysimääräiselle hyödyntämiselle ja uuden oppimiselle – suorituskyvyn ylläpitämiselle ja parantamiselle.
Näistä sekä työyhteisön keinoista tukea asiantuntijan suorituskykyä sekä edistää työyhteisön tuottavuutta lisää muissa postauksissamme kollegani Virpin kanssa.
Sari Laitinen
Sari Laitinen sparraa, valmenaa ja coachaa asiantuntijoita, esihenkilöitä ja tiimejä vähentämään kuormitusta ja saamaan aikaan parempia tuloksia. Ihmismielen toiminta, tunteet ja ajattelu ovat Sarin sydäntä lähellä. Sari on sertifioitu Business Coach©, sosiaalisten ja tunnetaitojen ESCI (Emotional and Social Competences)-, resilienssi- ja tiimisynergiavalmentaja ja KTM sekä HAUS-kumppani johtamisen koulutuksissa ja valmennuksissa & työyhteisövalmennuksissa. Työn ohella Sari tekee väitöskirjaa mindsetistä Aalto-yliopistossa tuotantotalouden laitoksella.
Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!